Woosh, aika sen kun lentää. Ihan uskomatonta. Taas uusi jakso. Tuli paljon ysejä, ja ehkä kasi ja kymppikin. Tosi tyytyväinen :) En nimittäin uskonut saavani lakitiedosta edes tyydyttävää!
Kuviksen innovaatiotyötä oli hauska tehdä. Suunnittelin meidän koulun oppilaskunnalle uuden tilan, joten sain ideoita, mittailla, piirellä ja leikitellä kun pohjapiirrustukset muototui paperille. Ken tietää, ehkä työkansio pääsee opettajahallitukseen asti...
Rakkaat ystäväni Julia ja Julius antoivat synttärilahjaksi Miniotin puukuoret iPhonelle. Olin pitkään haaveillut niistä, joten oli mahtavaa kuulla että uniikit kuoret saapuisivat Hollanista! Ne ovat tosi hienot, enkä olisi keksinyt parempaa lahjaa itselleni.
Kiitos! <3
Uusi jakso lähti hyvin käyntiin. Vaihoin lyhyeeseen matikkaan, koska pitkää oli ylivoimaisesti liian vaikeaa oppia. Pääsin kursseista läpi, muttei tuntunut siltä että olisin sisäistänyt opitut asiat. Nyt kelpaa laskea tehtäviä kun ymmärtää. Tänäänkin kolmisen tuntia matikan kimpussa, hieno fiilis kun tajuaa asiat ja osaa ratkaista vaativatkin tehtävät :)
Lisäksi on Suomen historiaa (vissiin kouluhistorian tylsin kurssi...), ruotsia ja muita perusaineita. Ja astronomiaa! Hienoa saada vaihteluakin tylsään lukkariin. Ja varsinkin kun kurssia vetää yks huippuopeist, joka välillä saattaa sivuta aiheesta.. Mutta sehä vaa piristää ;)
Lisäksi on Suomen historiaa (vissiin kouluhistorian tylsin kurssi...), ruotsia ja muita perusaineita. Ja astronomiaa! Hienoa saada vaihteluakin tylsään lukkariin. Ja varsinkin kun kurssia vetää yks huippuopeist, joka välillä saattaa sivuta aiheesta.. Mutta sehä vaa piristää ;)
Moni on saattanut ihmetellä mitä oikein semper ad astra tarkoittaa. Se kun lukee välillä vihoissa ja myös Miniotin kuoressa mihin teksti kaiverrettiin. Se on latinaa, ja tarkoittaa yksinkertaisesti "Aina kohti tähtiä".
Joskus kun nykyhetki ei oikein ole sitä mitä sen haluaisi olevan, ajatus siitä että haluaa tulevaisuudesta hienon asian, on kannustanut mua pysymään vahvana ja tekemään asioita joista en ehkä pidä. Välillä ajatus tulevaisuudesta on myös auttanut jaksamaan hetkiä, jolloin rakkaat ihmiset ei pysykkään elämässä tai he loittonevat pois, enkä tiedä kehen voin todella luottaa. Tai, joskus kun juuri ne rakkaimmat ihmiset ovat niin kaukana, on ihana tietää että tulevaisuudessa tulee mahdollisuus viettää heidän kanssaan mitä upeimpia hetkiä.
Muutenkin ajatus tulevaisuudesta ajaa mut paiskimaan töitä ja arvioimaan ihmisten sekä tekojen todellisen arvon. Tärkeintä ei ole se kuka tulee sun elämään, vaan kuka jää. On täytynyt miettiä kenen kanssa viettää aikaa, koska viimeisin asia mitä haluun on et luottamus petetään tai et ollaan välinpitämättömiä.
Henkilökohtaisesti ajatus paremmasta huomisesta tekee arjestä siedettävämmän. Tulevaisuus on niin mahdollisuuksia täynnä. Täytyy vaan tehdä parhaansa, kurotella kohti tähtiä eikä unohtaa niitä ihmisiä ja asioita joita oikeasti, todella, rakastaa.
