Project America, Part II, Brighton Beach

Päivät kului. Välillä satoi ja istuin kotona opiskelemassa englantia lähestyviin (silloisiin, thank god) kirjoituksiin, mutta kun sade väistyi niin lähdettiin Brighton Beachille. Mummilla oli hammaslääkäriaika, joten minä ja ukki viihdyttiin rannalla aina auringonlaskuun asti.

Päätin lähteä kävelylle kameran kanssa. Tuntui niin hauskalta kun sai mennä pitkin meren rantaviivaa kamera olalla, katsella näkymiä ja kuunnella ihmisten hälinää ja naurua. Jotkut hymyilivät ja jotkut jäivät juttelemaan. Jossain vaiheessa näin vedessä pienen leikkivän tytön, joka sitten kiinnostui olla kuvattana ja antoikin ottaa pari hassua ja ikimuistoista kuvaa. Tytön nimi oli Nayeli, ja niin valloittava oli!


Tässä Nayeli tanssahtelee sievästi pois vanhempiensa kanssa, jotka olivat myös viettämässä lomaa Amerikan rannoilla.


Minun mielestäni niin ihanan hellyyttävä kuva :)


Biitsitunnelma ei ole aio ilman flipfloppeja, pyyhkeitä, kasseja ja aurinkorasvatuubeja, jotka ovat vielä kaiken kukkuraksi täynnä hiekkaa.



Hiekkaan kirjoitetut viestit ovat vain parhaita ;)


by iPhone

 

Kuvista voi huomata (varsinkin niistä missä näkyy tuo kaukainen ufotorni) kuinka taivas muuttaa nätisti väriään. Sinisestä kauniin purppuraksi.
Oli ihanaa katsella kuinka auinko laski Brooklynin rakennusten taa... Pystyin vain kuvittelemaan miltä se näyttäisi Manhattanilla. En tosin tällä reissulla onnistunut ikuistamaan sitä, mutta ehkä ensi kerralla sitten :)


Sinä yönä oli täysikuu. Aikasemmin illalla olimme syöneet blinejä tuoreilla mansikoilla ja mummin tekemällä kermavaahdolla, ai että oli herkkua <3 Lisäksi olimme ehtineet suunnitella hieman matkaamme Kanadaan :)
Makasin sängyllä ja annoin kuun hieman viivyttää nukkumaanmenoaikaani. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässä, mutta oli vaihteen vuoksi kiva kun niitä sai pyöritellä niin kaukana todellisuudesta.

Green Eyed, Red Shoed

About vuos sitten olin kuvailees Maraa Aurinkolahdessa, ja olin tyrmistynyt kuinka helposti ja luonnollisesti kuvat onnistuivat toistensa jälkeen. No, saanen esitellä hänen nuoremman veljen, Oscarin!


Lähin Stadin suuntaa lähes suoraan Haminasta tultuani, missä vietin pari ultrarentoo ja ihanaa päivää. Tullessani Simanovskiyn luokse katsoin ikkunasta ulos, nykäsin Osee hihasta ja sanoin et nyt kyllä mennää kuvaamaa! Poika parka oli viel ihan unentokkuras mut hetkessähän se pisti jo hienot kuteet päälle ja tukka hienona me lähdettiin ulos!


Suuntana oli myös Aurinkolahti mutta mielessä oli ihan toiset maisemat. Sää oli järin mielenkiintoinen: oli ihmeen pilvistä mutta paistoi ja sitten välillä satoi. Ongelmana olikin liian valkoinen taivas. Ei vaineskaa, upee ja kaunis sää oli! (tosin hyvä nyt mennä sanoo, koko kesä ollut samanlainen... Suomen kesäs taitaa olla kaikki neljä vuodenaikaa yhes)


Damn mitkä Niket!

Damn Osee oli niin ihana kuvata... Mitkä piirteet ja pituus ja tyyli! God bless Simanovskiy's gene! Aina mukava kuvata näitä veljeksiä! Ja samalla tulee kivasti nähtyy paikkoja ja juteltua!


Sitten ku oltiin saatu kuvailtuu ni mentii kotiin, syötii ja jäätiin lagittaa sohville. Taidettii kattoo kuvat läpi ja pelattiin lopuks Codia; aivan mahtava päivä siis! Muy perfecto! Marakin ilmesty nälkäsenä kotiin töiden ja reenien jälkeen, joten taas meillä oli kunnon vanhat vitsit lennos!

Läheiset ystävät ovat ne kesän todelliset auringot <3



Project America, Part I, NYC

Joku saattaa muistanee kuinka vuosi sitten kirjoittelin blogipostausta ja lopussa mainitsin lähteväni New Yorkiin. Reissu meni ja tuli, vietin Jenkeis kolme viikkoo mut kuvat ei sit koskaan tullutkaan tänne. Vuosipäivän kunniaks (ihan vaa kauniimpi nimitys sille että on ollu uskomattoman laiska)  aattelin niitä tänne pistellä. Kuvia on paljon, siks postaukset tulee osissa ja niiden väliin sitten mahtuu ihan muitakin kuvia ja seikkailuja.

Muistan istuneeni lentokentän kahvilassa läppäri auki ja matkallelähtöä fiilistellen, taisin jopa juoda kaakaonkin. Isä heitti kentälle parisen tuntia ennen kun koneeseen otettiin matkustajia, ja kuitenkin aika lensi kuin pääskynen konsanaan. Lentokenttä oli lähes autio, mitä nyt muutama hassu turisti tai businessman, ja se vaan loi enemmän tunnelmaa. Ulkona oli pilvistä ja tihutti.

Lentokentällä tunsin olevani elossa, ja kuin toisessa kodissa. Koko kesä oli muutenkin ollut siirtymistä paikan A kautta paikkaan B ja sitten paikkaan C; Lumen mökillä ja Haminassa tuli käytyä, Stadissa ja Pietarissa... Tuntui luonnolliselta vain pakata matkalaukku taas, mutta tällä kertaa suuntana oli eri mantere ja toinen maailma.
Ihmeellistä miten uudella tavalla omaan elämäänsä suhtautuu juuri kun on aikeissa lähteä pois vähän pidemmäks aikaa.

Nycin kaduille astuessani olo oli kuin saunassa! Varjossa oli +36 astetta, ja auringossa varmasti se +50, tai ainakin siltä tuntui. Ihan kuin luutkin olisivat hikoilleet myös.
Mummi tuli vastaan, ja heti ensimmäiseksi suunnattiin King's Plazaan katselemaan mulle vähän kesävaatteita. Pari ekaa päivää olivat muutenkin täynnä toimintaa ja maratonspurtteja. Ja aurinkoa. Päiviin mahtuivat ihanat rannat (Brigton Beach parempi kuin Manhattan Beach, jos joku sattumoisin nyt ikinä päättää eksyä sinne), tavalliset kauppareissut ja itse Manhattan.


Pääovien yläpuolella komeili Henry Clay Frickin (1849-1919) nimikirjaimet.

Kolmas päivä alkoi rannalta, niin kuin lähes aina. Oli mukavaa tepastella pitkin rantalinjaa, tuntea valkoisen hiekan antavan pehmeästi periksi jalkojen alla ja veden roiskivan kevyesti vastoin nilkkoja. Taivas oli tuolloin pimeä, samoin vesi... Hetken näytti siltä että hiekanjyvät olivatkin hopeisia.
Rennon aamun jälkeen suunnaksi otettiin museo, The Frick Collection. Kävin siellä talvella muutama vuosi takaperin, ja se oli jäänyt mieleen. Pieni museo, mutta ehdottomasti lempparini kaikista mitä olen tähän asti nähnyt! Sunnuntaina siellä sattui olemaan Donation Day, joten voit maksaa niin paljon kuin haluat (vaikka 1 dollarin) ja kaikki päivän tuotot menevät hyväntekeväisyyskohteeseen (jonka valitettavasti en muista).

The Frick Collectionista löytyvät mm. Rembrandtin, Goyan, Bellinin ja lempparini, Whistrelin teoksia. Ehkä hienointa kuitenkin on juuri kartanorakennuksen tunnelma; niin seesteinen ja rauhallinen. Kylmä marmori, tumma ja pehmeä puu sekä kaikki ne pienet yksityiskohdat luovat hurmaavan, mutta kuitenkin kutsuvan ilmapiirin. Kartanorakennuksen sisältä löytyy pieni suihkulähde, jonka pulppuava ääni kutsuu istumaan maromipenkeille ja rauhoittumaan, piirtämään tai mietiskelemään.


 

Garden Court.

Sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta välillä näkyi muutamia jotka rohkenivat kuitenkin

ottaa kännyn esille ja kuvata tämän näkymän. Minä mukaan lukien.

Rakennusta ympäröivän aidan kaunis yksityiskohta.

Menimme museoon Park Avenuen kautta. Siinäpä vasta paikka asua!


Fifthiä pitkin kävellessä, keskellä taksien keltasta merta onnistuu välillä bongaamaan näitä vanhoja klassikkoautoja :)


Vaatekaupat kylläkin aika must New Yorkissa. Jopa sellaset joissa yksi vaate maksaa yhtä paljon kuin pieni auto.


To be continued...

Little Fairy Tale

Pääsykokeet olivat ohi, joten minnekäs vei matka?
Taikametsään!

Pellolle oli tarkoitus lähteä... Joku hämärä niittykuva piirtyi mielessäni (niin perus), valittiin oikeen mekkokin sitä varten, mutta Lumppari äkkäsi vanhat junakiskot, ja noh, sinne tietty piti mennä kokeilemaan.
Mutta mitä kävikään... Täydellinen valo, aivan satumainen ympäristö ja taikuutta ilmassa (sekä paras malli!). En tiedä milloin minulla oli viimeksi sellanen fiilis etten meinannu uskoa silmiä kun katoin kameran pientä ruutua ja näin kuvat. Entä sitten kun päästiin kattomaan kuvat koneella? Vilpitön wtf-reaktio tosiaan!

En tiedä mikä voisi olla yhtään paremmin näissä kuvissa! Eri kohdissa tuli erilainen tunnelma, ja minä vain haukoin henkeä että oliko näin kaunis paikka oikeasti olemassa. En itteasiassa muokannut kuvia lähes lainkaan, mitä nyt lisäsin 2% vehreyttä.

Niitylle tosiaan vielä eksyttiin vielä jälkeenpäin, mutta aurinko oli ehtinyt mennä jo liiankin alas, ja kuvat olivat yksinkertaisesti liian pliisuja verrattuna edellisiin. Pari random kuvaa ruohosta nyt piti napata paluumatkalla, tietty :)

Se ois sitten hyvästit valkoisille consseille!

Ei voi muuta sanoa kuin että oli ikimuistoista! Lumpparin kanssa tuli vedettyä settiä ja vietettyä hauskaa niin pitkästä aikaa! Kuvauksen jälkeen istuskeltiin vielä keittiössä juttelemassa pikkutunneille asti, ja seuraavana päivänä nukuttiin sitten oikein pitkään. Ihanaa myös oli lukea sateessa ulkona! Yritin kovastii kuvailla joitakin macrokuvia, mutta päädyinkin lukemaan Lumpparin kanssa ison vaahterapuun alla, joka soi meille vartin pari lukea kirjoja suojassa sateelta!
Ja sitä tässä oonkin tehnyt viimeiset päivät, lukenut vain. Käynyt mäiskimässä palloa Keskuspuiston massakentillä, pyöräillyt rankkasateessa, käynyt ystävien kanssa Jokirannalla syömässä.
Onneksi kesä on vasta alkanut :)

Pieni sneak peak tulevasta postauksesta ;)