Pakkasin matkalaukun noin tuntia ennen lähtöä Espanjaan, ei paineita. Perjantai 13, ja minulta oli mennyt passi vanhaksi, kun en älynnyt sitä katsoa. Onneksi aikaa oli sen verran että sain liikkuvasta poliisista tehtyä väliaikaisen passin!
Lentokentällä tuli fiilis että olisi kuin kotona. Pitkästä aikaa en ole lentänyt, tätä olin kaivanut!Passisession jälkeen teki hirveästi mieli kaakaota, joten kävimme kahvilassa nauttimassa juomat ja välipalat.
Saavuimme hotellille, La Manga Club Hotel Principe Felipe, noin yhdeltä yöllä, kirjauduimme sisään ja saimme huoneet. Meitä oli kolme tyttöä samassa huoneesssa ja kaksi poikaa ylemmässä kerroksessa. Mukanamme oli vielä pari muuta perhettä, joiden kanssa meillä oli yhteiset tennisharjoitukset kentillä. Muuten me liikuimme itsenäisesti paikasta toiseen.
Aamianen syötiin hotellin omisssa tiloissa, ja lautaselle joutui aina vähän vastaleivottua leipää ja iso vuori tuoreita hedelmiä! Aamupalan voimin jaksoi aina pelata sen kolme tuntia tennistä joka päivä, hyvin täyttävää ja hyvää oli.
Tilasimme ison taksin ja lähdimme yhdessä kulttuurikaupunkiin Cartagenaan. Taksi heitti meidät Teatro Romanolle, mutta ikävä kyllä emme nähneet kyseistä rakennusta. Kiertelimme yhdessä paikkoja, eksyimme myös kerran ja hajaannuimme shoppailemaan.
Hotellilta tilattiin muutamia kertoja auto ja lähdimme porukalla kuntosalille tai spa'han. Aikaa tuli vietettyä mukavasti lenkkeilen tai löhöillen lämpimissä altaissa. Kerran toimin kameramiehenä enkä mennyt uimaan, vaan räpsin ikimuistoisia tilannekuvia talteen!
Joka ilta me tytöt laittauduttiin ja lähdimme poikien kanssa yhdessä ravintolaan. Listaan päätyivät niin italialainen, espanjalainen kuin aasialainenkin ravintola, samoin pianobaarissa kerran syötiin. Hyvän ja maukkaan ruoan jälkeen, tähtitaivaan alla kävelimme hotellille takaisin tai päädyimme yksille drinkeille.
Viimeisenä päivänä ei ollut harkkoja, vaan katselimme ruotsalaisten superjunnujen peliä. Oli hieman toista luokkaa heidän pelinsä! Nimiä en onnistunut jäljittämään, mutta hyvin pelasivat. Saivat jotenkin tenniksen näyttämään niin helpolta.
Matka oli hieno kokemus, varsinkin kun sinne meni hyvien ystävien kanssa! Tähänastisista paras reissu, mitä olen kokenut. Espanjassa tutustui uusiin ihmisiin, tarjoilijat juttelivat ja taksikuskit
osasivat jo tunnistaa meidät. Myös mukaanlähteneistä perheistä löytyi hyvää seuraa.
Kotiin palasimme lauantaina kuudelta aamulla. Arki ja sää oli kuin pamaus vasten kasvoja; niin harmaa ja synkkä, ja luntakin yhä maassa! Onneksi tänään oli aurinkoinen päivä ja hieman lämpimämpää kuin aikasemmin, toivottavasti tästä se lähtee.
Sitä odotellen, ihanaa kesänalkua!
