Arctic sun is your friend

 

Mul ois oikeesti espanjan koe huomen, mut tunti sitten tulin kotiin fiilikset niin korkeel, et oon tainnu tehdä tunnin aikan enemmä asioit ku mitä tekisin viikos. Eli kaikkea muuta ku lukemista. Hups. Nooh, kyl mä oon ollu aktiivinen oppilas ja kieli niin kiva, et hyvä tulee parin tunnin lukemisel.

Lumppari eksy Porvooseen (jostain kumman syystä) taasen. Kaks yötä meillä. Perjantaist en paljoo muista, lauantain nukuttii siis ihan koko päivä, ja sunnuntain kuvailtii. Vähän samanalaista settii ku mitä viimeks tuli Lumpparin olles Porvoos. Hattu päälle, nalle lämpimään syleilyyn.

Hetken kuvailtiin ja sekoiltiin sisäl, sit päätettiin lähtee ulos kuvailee. Alussa oltiin ihan "joo-o, ei varmana mennä ulos, pakkasen puolel ja huh", mutta niin... Mikäs sille voi kun niin innostuu kuvailemisesta :)

Taas vähän aikaa on kulunut siit et oon ollu ulkona kuvailee. Pari kuvaa otin, sit totesin et ei, nyt ei mee nappiin. Aurinko loi niin raskaan ja terävän valon, että kirkkaus ei ollut ystävä niissä "peruskuvissa". Tuntu et täl kertaa ei tuu yhtää hyvää kuvaa. Mut sit keksittiin et Lumi oliskin mun ja auringon välissä!

Ai että mä tykkäsin... Tuli niin hyvää settii että Lumi löi mut ihan ällikällä! Kuvattiin tosi paljon hyviä kuvia, aina siihen asti kunnes aurinko meni maan tasalle puiden taakse.

Kotiin palautta se tärkein, eli RUOKA. Wokkia (taas?), rosmariinia basilikan sijaan ja jälkkäriks marjoja jogurtilla. Ja tyttöjen jutteluja :)
Ihan huikee viikonloppu oli, vaik siit onkin viikkonen pari. Sellaset ei vaan unohdu :) Kaikki varmaan tietänee että sekoilut parhaan ystävän kanssa ovat ne ihanimmat asiat? Lupaattehan pitää parhaasta ystävästänne kiinni, tuli mitä tahansa, eikä koskaan päästää irti?
Mä ainakin lupaan <3

 

Eli huomenna tosiaan viimeinen koe, ja sitten alkaakin uusi jakso. Synttärit viel matkan varrel, keikka, harkkoja 8-9 kpl viikossa, koulu, ylppärit, työ, reissut, joulu... Listaa voi jatkaa, kaikki tietää että tekemistä on, löytyy ja tulee vaikka väkisin... Mut totta puhuen?

Elämä ei oo ikin ollut näin ihanaa.

Every leaf is a flower

Söpö smaili luonnosta.

Pientä hoipertelua metsässä kameran kanssa. Ei oo tullut kuvailtua kyllä yhtään viime postauksen jälkeen. Ihan kiva ku on ollut pientä taukoa. Toisaalta elämä on enemmin keskittynyt kouluun ja urheiluun. Taiteellisten ideoiden ja näkemysten sijaan mieli onkin täynnä voimaharjoitusohjelmia ja treeniaikatauluja.

 

Aina yhtä kaunis Lumi ;)

(2-S)

Lumppari varas ajan koulunsa studioon. Oltiin kyllä niin noviiseja ja keltanokkia mitä valoihin tulee... Sai kyllä leikkiä melkoisesti ennen ku sopiva valo syntyi, ja sekin saatiin tunaroitua hetken päästä. Mut siitä se lähtee! Ens kerral ollaa yhtä tunarointia rikkaampia, sillon varmasti saadaan parempaa settiä!
Musiikki on muuten ihan MUST kun kuvailee studios ;)


Meitsikin pääs välil kameran toiselle (väärälle)  puolelle.

Muuten kyl ihan normielämää :) Ainahan jotain mielenkiintoista on menossa. Parin viikon pääst ois ainaski FC:n kuvauskeikka, joten enköhän sillon saa kuvausmatskuu viimeistää.

You're braver than you think

Kaikki varmaan ymmärtänee pitkähkön tauon syyt: oleskelin Jenkeis kolme viikkoa ja heti palattuani koulu alko. Melko pian piti antaa sosiaalisen elämän laskea pakkasen puolelle ja hukuttautua kirjoihin.
Mut Jenkeis oli huippukivaa ja vihdoinkin kirjoitukset on ohi! Pääsin jopa Kanadaan, mikä on ollu pitkään mun unelmana! Kuvia on paljon, ja must ois toisaalt tosi mahtavaa pistää niit tänneki, mut heti kun rupeen kelailee siihen tarvittavia tunteja, palaankin tekee läksyi tai lähen ulos :D Nyt on kuitenkin syysloma, ja aattelin kyl et jos aikaa löytyy ni ehdottomasti pistän tänne pari kuvaa ja kertomuksia :)

Parin kuukauden sisäl ei oo pahemmin tapahtunut mitään, ja sit kuitenkin on tapahtunut niin paljon kaikkea... Must tuntuu et joka kerta opin itestäni jotain uutta. Tai muista. Ja mä jopa tykkään siitä. Tiedätte varmaan sanonnan että joskus pitää lähteä maailmalle ja löytää itsensä. Mut eks kyse oo pikemminkin itsensä kehittämisestä; pistää itsensä likoon, havannoi ja on rohkea, kyseenalaistaa koko ajan näkemäänsä ja tunteitaan. Eikä tää ulotu pelkästään "maailmalle lähtöön", vaan ihan kotipuoleenkin!

Se syvä, mystinen oivallus kun ymmärsi elämästä vähän enemmän. Tuntui siltä et ennen oon sulkenut silmäni asialle, tai kävellyt vaan tylysti pois. Tai, kuten joskus, jättänyt sen kaiken puolitiehen ja ilmaan jäi vaan lisää hämmentäviä kysymyksiä. Mutta sitten kun tapahtuu se elämänkäänne - olkoonkin yhtä pieni kuin pisara meressä - joka saa elämän lopulta kääntymään ylösalaisin, ja ei auta muu kun itse muuttaa näkökulmaansa sen mukana. Ja vihdoinkin, kun se käänne saavuttaa sen pisteen jolloin jäävuoren huippu murtuu ja kaikki lohkareet lähtevät ajelehtimaan rikkinäisinä mereen, pääsee näkemään asian todellisen ytimen.

Eikä sitä sanoin voi kuvailla. Se ei ole sama asia kuin "maanantaista lähtien muutan elämäni suunnan", tai "ensi kerralla teen toisen valinnan". Yhtäkkiä et ajattele enää samalla tavalla, et itsestäsi etkä muista. Horisonttisi laajenee ja asiat saavat tyystin toisenlaiset mittasuhteet. Pääset todella näkemään vähän pintaa syvemmälle, mutta siihen se sitten jää. Ellei sinulla ole tahdonvoimaa ja pitkäjänteisyyttä, raapaiset vain haljennutta pintaa. Ellet asennoidu uuteen muutokseen, jäät vellomaan paikallesi ja elämäsi alkaa tuntua kuin juoksuhiekan läpi kahlaisi. Ellet oikeasti rupea odottamaan itseltäsi vain parasta, ja hyväksyt jokaisen epäonnen, kömmellyksen ja repivät tunteet, vasta silloin saat otettua sen ensimmäisen askeleen. Mutta mihin se ensimmäinen askel vie?

Kun tavoittelee villeimpiäkin unelmia, ei tarvitse nähdä koko reittiä sen toteuttamiseen; seuraava askel riittää. Kaikkein tärkeintä on vain määritellä ne tavoitteet, mitä elämältä oikeasti haluaa, ja uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel. Sekä luottaa itseensä. Koska loppujen lopuksi, kukaan ei tule auttamaan sinua kädestä pitäen. Kukaan ei aidosti pysty ymmärtämään kaikkia sydämesi taakkoja ja valintoja, ei vaikka kuinka löytäisit oikeat sanat. Kaikki on kiinni vain itsestäsi.

Oletko valmis jättämään pelkosi?

Arki tuntuu erilaiselta; ihmisiin suhtautuu eri tavalla; itseään alkaa ymmärtämään joka hengenvedolla paremmin. Mielenrauhaa selkeyttää, kun määrittelet mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja mitä haluat elämässäsi todella saavuttaa. Ja sitten keskityt niihin.

Tuntuu niin pieneltä sanoa tämä, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin läksyjen tekeminen tai projektin aloittaminen ajoissa ilman itsekuria ja turhautumista tuntuu hyvältä. Kun päivän päätteksi menee nukkumaan rankan päivän jälkeen, voi vaan ylpeänä todeta kuinka päivän aikana antoi kaikkensa. Se fiilis on korvaamaton; tuntuu että mikä tahansa on mahdollista jos niin todella haluaa!

Joten :) Kaikenlaiset ajatukset ovat möllertäneet mielessä, mutta eiköhän ne siitä selkene. Ainakin nyt aion keskittyy vaan rakkaisiin asioihin ja ihmisiin! Syysloma on kyllä kultanen juttu ;)

P.S. Kävin Stadissa viikkonen sitten ja mentii Markin kans kuvailee Aurinkolahteen. Oli niin kivaa! Inspiroidun aina kun oon Maran seuras, en kyl taida tietää mitää parempaa ku olla läheisten ihmisten kanssa ja keskustella elämäst, tulevaisuudest ja ideoist!
Ja pääsin kuvailemaan pitkästä aikaa. Pakko sanoo, kameraa oli ikävä. Ja Mark oli kerrassaan loistava malli ;)

A traveler without observation is like a bird without wings



Tarakal tulee otettuu hyvin kuvii :)

Pisteidenlaskija + haukankatse = Lumi

Se fiilis kun pallon sai reikään ennen seiskaa :D

Säteel aina mielenkiintoisia kuvausideoita! :)

Flamingon hohtogolf

Komeet ääniefektit tältä pyörältä ;)

"Voisitko jo heittää sen pallon?"

Viime viikon perjantaina, samana päivänä kun tulin Pietarista takaisin, suuntasin Rinteille. Syötiin aamupala, vähän lagailtiin ja sit lähettii fillaroimaan Puotilan minigolf radoille. Ihan supermukavaa seuraa ;) ja kerrassaan upea päivä!
Pietarin jälkeen on riittänyt taas vilinää :) Viivin kanssa päätettiin lähteä sunnuntaina Jumboon kiertelee ja pelailee hohtogolfia. Oltiin ihan ainoat pelaajat siellä! Ja tällä kertaa se golffaus sujui paljon paremmin ;)
Käväisin vielä Haminan suunnassa, mutta lenkkejä on riittänyt kotipuolellakin, kun Elina muutti meille ja Chilin kanssa käydään aina iltalenkeillä.

Tuli tällainen pikapostaus vähäisellä tekstillä, mutta monilla kuvilla. Tilanne on se, että juuri nyt istuskelen mukavassa pienessä kahvilassa Helsinki-Vantaan lentokentällä, ja itseasiassa koneeseen on alettu jo ottaa matkustajia. Suuntana New York City! Ihan legendaarinen fiilis, tuntuu kuin olisi herännyt eloon; kohtahan sitä pääsee chillailee Long Islandin rannoille, shoppailemaan Manhattanille ja juoksee aamulenkkejä Brighton Beachille ;)

Uudet maisemat ja kokemukset odottavat!

Path of little island

Herätys, pikainen aamupala, kamojen heitto autoon, junalippujen osto ja sitten voitiin lähteä ajamaan kohti mökkiä. Tönö sijaitsee saarella Laatokan vesistössä, joka on tosi pieni ja vaatimaton. Läpimitta vajaa yksi kilometri :)
Talo on vanha, ainakin 200 vuotta, ellei reilusti enemmän. Vanhanaikainen koristeellisuus näkyi ikkunankarmeissa ja pienissä yksityiskohdissa. Zacharenkovin perhe osti sen alkuperäisessä kunnossa, joten hommia riittää. Laajentaminen, piha- ja korjaustyöt sekä kaiken maailman hienosäätö on jo aloitettu. Sillä aikaa kun kalastelimme tai otimme aurinkoa kuin Fagerholmin ihanat naiset ikään, 5 remppamiestä ahersivat ja roudasivat lankkuja paikasta toiseen. Tosin en minäkään töiltä säästynyt; sain tehdä kaivuuhommia, kunnes tuntui siltä että sitä hiekkaa ja mutaa oli kaikkialla vaatteissa, hiuksissa ja iholla.



Vähän vadelmia välipalaksi.

Zacharenkovin perhe kylläkin ahersi aamusta iltaan. Meidän porukka hoiti enemmänkin ruokapuolen. Itse otin hyvin lepsusti ja viihdyin koirien kanssa tai vaelellen. Kerran kun lähdin pienelle tutkimusretkelle kameran kanssa, pieni räksyttävä koira yllätti ja seurasi haukkuen lähes toiselle puolelle saarta kunnes olin sen mielestä tarpeeksi kaukana reviiristään. Pitääkin muistaa ottaa naksuja mukaan ensikerralla ;)

Päivisin oleskeltiin ulkona, terassilla lokoillen tai puutarhahommia tehden. Mutta lähemmäs iltaa siiryttiin kylmyyttä pakoon ja ahtauduttiin kaikki pienen keittiöpöydän ympärille. Nuorempi veljistä otti kitaran käteen ja pian koko talon täytti musiikki.

Nyt matkalla Helsinkiin. Maltan tuskin odottaa <3