A Thousand miles of History

Torstaina illal lähettiin isän kanssa Allegrol Pietariin , tultii yöllä. Seuraavana aamuna herättiin viiden aikoihin, ja mentiin bussiasemalle, missä Vita Novan porukat kerääntyi. Kyllä muuten nukutti! Mutta heti kun pääsi tapaamaan tuttuja, ni siinäkös vähän virkisty. Eliseyn kanssa oli tosi mukavaa nähdä, vaikka eihän siitä paljon aikaa ole viime kerrasta. 22 henkilön voimin kavuttiin bussiin, ja sillä sitten 5 tuntia Puskhinin vuorille.

Tultiin pienelle villalle, missä ryhmittäydyttiin ja vallattiin kai villan jokainen huone :D Nopea lounas, ja sitten suunnattiin oppaan kanssa Mikhailovskoeen. Ylläolevat kuvat sieltä. Siellä Pushkin asusteli, ja oppaan kanssa kierreltiin metsäalueita, taloja, puistoja ja historiaallisia paikkoja. Oli hyvin mielenkiintoista kuunnella, jotkut asiat jäivät ihan mieleenkin.

Veljekset kuin ilvekset.

Turha nyt lähteä luettelemaan kaikkea. Kolmen päivän aikana ehdimme tehdä niin paljon kaikkea, että se tuntui jo kokoinaselta viikolta. Kävimme eläinfarmissa, ostettiin sieltä pari strutsinmunaa iltapalaks. Kävimme myös luostareissa, linnakkeissa, taloissa, museoissa, puistoissa... Kävimme myös erään taitelijan luona, joka on kuvittanut Vita Novan kirjoja.

Eläinpuistosta tämä kettunen. Paljon söpöjä eläimiä, ihan vapaana juoksentelikin. Hirveä pääsi silittelemään, lapset yritti jahdata kanoja kiinni ja puput tuli katsomaan, olisiko vierailijoilla ruokaa.

Villamme sijaitsi Petrovskiyn alueella. Siellä oli myös Hannibalin museotalo, joka on Pushkinin isoisä. Hyvin maalaishenkinen alue, kaunis ja pieni puistoalue ja rauhallinen ympäristö.

Vietin aikaa suurimmaksi osaksi Leenan, Eliseyn ja hänen perheensä kanssa. Parasta kai tässä reissussa oli juuri ihmiset. Ilman sitä porukkaa olisi ollut paljon tylsempää.

Tokana päivänä, jossain kohtaa sitä aikataulua, käytii vanhas maalaiskyläs, mis oli vesimyllyt hommineen ja kaikkea muuta jännää. Siellä sitten opas kertoi kuinka talonpojat eleli ennen vanhaan, vaikkapa minkälainen järjestys ja perinteet vallitsi perheissä muutama sata vuosi sitten.

Tämä tammi sijaitsee Trigorskojessa, ja muistaakseni ikää oli pari tai kolmesataa vuotta. Hyvin ylväs näky. Muutenkin, paikka on saanut nimensä kolmen kukkulan mukaan, ja näkymät sieltä joelle ja pelloille ovat hyvin kauniit.

Vikana päivänä en sitten kameraa kanniskellut. Kävimme Pskovissa, Kremlinissä ja jossain luostarissa hyvin lähellä Viron rajaa. Tällä kertaa halusi vain nauttia näkymistä ja seurasta.
Hieno reissu kerrassaan. Hyvin kuuma vain, varjossa +30-35. Joku saattaisi hihkaista ihastuksesta, mutta uskokaa, kuumuus, hiostava ilma ja paarmat tekivät siitä helvetllistä.
Mutta kaikki oli sen arvoista <3

Tänään käytiin Pietarhovissa, jonne päätettiin mennä veneellä. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Puisto ei ole mikään pramea, mutta hyvin mukava. Suihkulähteet, kullatut patsaat ja huikeat rakennukset kyllä tekivät vaikutuksen. Ja tällä kertaa meidän iloksemme lämpötila oli 25 paikkeilla, ja viileä tuuli puhalteli.

Vasta itäisessä puistoalueessa muistin, että olin käynyt täällä hyvin pienenä äidin kanssa. En ollut tiennytkään, luulin, että tämä oli ensimmäinen kerta.

Nyt kun ollaan Pietarissa, ni meno on vähän rauhallisempaa. Eilen käytiin isän kanssa vähän shoppailee, ja illaks sitten mummon luokse synttäreille.

Katsoo sitten mitä huomenna :)

Impossible is Possibilites

Tänään on ollut niin mun päivä. Heräsin, kun joku soitti veljelleni ja kunnon rokkimusa alkoi kaikua huoneessa, mutta siitä sitten nopsasti laittautui ja suuntasin kohti keskustaa. Muistin ohittaneeni mukavanoloisen kahvilan Kiasman takana, joten päätin käväistä siellä. Sanomatalossa se olikin. Otin kylmää juotavaa, ja istuuduin kirjoittelemaan.

Sanomatalossa oli näyttely, "Tällanen ol' Viipuri", kertoen ja ilmaisten valokuvilla Viipurin kulta-ajasta, sodasta ja tuhoista. Oli hyvin mielenkiintoinen, näyttelystä kieltämättä jäi juttuja muistiin (ainakin paremmin jos vaan pänttäis koulukirjaa).

Lähdin Musiikkitalolle, sieltä sitten Hesperian puistoon, missä olen aina halunnut käydä. Siellä oli mukava kävellä vähän ympäriinsä, ja muutenkin nauttia yksinolosta :) En mä mitään konkreettista ollut suunnitellut, kunhan vain ei istuis kotona, vaikka oli niin hieno sää!

Käväisin vielä ravintolassa ja kosmetologilla.

Vasta junassa tajusin, että Sanomatalossa ollessani isä oli soittanut ja ilmoittanut että pääsen Vita Novan firman retkelle. Innostuksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Fiilis oli uskomaton! Miten ihmeessä minulla meni niin kauan sen tajuamisessa? :D

Kotiin päästyä joitakin kotihommia. Juttelin kuitenkin yhden ulkomaalaisen ystäväni kanssa. Pitkään aikaan kun ei olla juteltu, hän kertoi suunnitelmistaan ja opinnoistaan, ja tuli sellanen fiilis että haluaisi vain lähteä maailmalle! Tunsin oloni myös niin pieneksi, koska maailmassa on vielä niin paljon paikkoja joissa en ole käynyt, ja asioita joita en tiedä ja joita en ole tehnyt. Tässä kesän aikana innostus opiskeluun on muodostunut hyvin ristiriitaiseksi, kaikki vaikutti niin epäselkeältä ja päämäärättömältä. Ystävä sai kuitenkin tajuamaan tiettyjä asioita, ja nyt suunnitelmat ovat saannet toisen suunnan. Hiukan pelottavaa leikitellä tulevaisuudella, mutta niin kiehtovaa. On niin paljon mahdollisuuksia!

Elokuu lähestyy uhkaavasti, ja silloin aijon sitten istuutua ja miettiä, mitä tulevaisuudelta haluan. Nyt kuitenkin keskityn vielä lomaan, ja varsinkin tulevaan reissuun.

Nauttikaa vielä heinäkuun lämmöstä!

Love from the Past

Tänään koin sen nostalgisen tunteen, kun pyöräilin rakkaan ystäväni luokse. Lumi oli paras ystäväni asuessani vielä Helsingissä, ja hän on vieläkin hyvin tärkeä minulle.
Siellä sitten mukavassa kotterossa Vartiokyläs mussuteltiin mansikoita, herneitä, croissantteja ja juotiin teetä, jutusteltiin ja nautittiin olosta. Sää ei ehkä suosinut, oli sadekuuroja ja harmaata, mutta ei se haitannut ollenkaan. Oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä, viime kerrasta olikin jo aikaa! Pitäisi niin paljon useammin käydä Helsingissä, pitää muistaa sitten kun koulut alkaa ja ei ole suunnitelmia viikonlopulle ;)

Kiitos Lumppari illasta! <3

Waiting outside the Lines

Kesä on taas mennyt vauhdikkaasti ystäviä tapaillen. Isä ja Elina lähtee huomenna koko päiväksi Viroon, joten saan olla kokonaisen päivän kahdestaan Chilin kanssa :) Leffakin olisi tiedossa.

Huh, kesä on niin pian ohi. Olin ajatellut että töihinkin olisin mennyt, mutta ei vain yksinkertaisesti ehdi. Ihan kivaahan on ollut, tehnyt niin paljon kaikkea, mutta jokapäiväiset rutiinit ovat kaikonnet ja maisema on vaihtunut jatkuvasti. Sunnuntainakin taas lähdössä, tällä kertaa Stadiin. Pian koulujen alettua saattaa tuntea olonsa oudoksi kun on vain kotona. Tosin silloinkin olisi suunnitelmia... :)

Mutta tavaroiden laittaminen laukkuihin ja juna- sekä bussimatkat ovat kuitenkin niin yksinkertaisesti ihania asioita. Virkistävän maatilamatkan jälkeen valvominen aamuun asti jutellen ystävän kanssa ovat vain niin elämän suolaa. Olen jo todennut, että ihmiset tekevät matkasta aina muistettavan ja elämästä sen elämisen arvoinen.

Keep your eyes on the Stars

Al tuli taas käymään, pitkään aikaan en olekkaan velikultaa nähnyt. Ahh, samaa tuttua kahnausta ja naurunhetkiä :) Kävimme nopeasti Jokirannalla jätskillä ja sitten Rongossa juomassa smoothiet ja pelaamassa yatzia.




Matkalla kaverin luokse Kruusilaan kuulin, että pääsen isän kanssa mukaan Pietariin! Lähtö olisi  noin kahden viikon päästä, ja olen ihan täpinöissäni! Fiilis oli uskomaton, olin vain yhtä hymyä koko päivän :)
Tiedossa olisi toivottavasti retki Pushkinin vuorille isän asiakasfirman kanssa, ja kosolti muitakin toistaan upeimpia paikkoja!
Sitä reissua odotellessa vietän muutaman kivan päivän lomaa kaverin maatilalla.

The Future belongs to those who Believe in the Beauty of their Dreams

Toisena päivänä suunnattiin Pavlovskin palatsiin oppaan kanssa, joka oli kyllä aika tiukkis ja tempperamenttinen, mutta hän tiesi hyvin paljon tästä kauniista palatsista. Sisään astuessani olin haltioissani, minkälaisen tarinan ja historian paikka omistikaan!

Meiän talon sisäpihalla asuu muutama kissanen, joita me sitten aina välillä ruokitaan. Tällainen reaktio tulee kun Chili kävelee ohi.

Kolmantena päivänä oli ajatuksena lähteä Pietarhovin palatsiin, mutta päätimme matkalla ensin käydä Oranienbaumissa. Henkeäsalpaavan kaunis puisto, kävimme kaikissa mahdollisissa museoissa ja palatseissa, missä vain ehdimme. Täten emme kylläkään enää ehtineet Pietarhovin palatsiin, mutta ehkä ensi kerralla.

Yllä oleva kuva on Kiinalaisen palatsin, minun lempipalatsini, etupihasta. Olin tyrmääntynyt sen kauneudesta ja menneisyydestä. Iso lampi valkoisine muotopatsaine oli ylväs näky. Juuri kun olin saamaisillani upean kuvan palatsista ja lammesta, kamerasta loppui akku!

Viimeisenä päivänä aamulla menin ukin kanssa kävelylle, sillä aikaa kun isä meni työasioille ja muut Talvipalatsiin.

Yllä ja alla olevat kuvat ovat rakennuksista, jotka arkkitehti isoisovaarini suunnitteli ja rakensi monta vuotta sitten. Ensimmäinen oli vanhempi, ja restaurointi olisi paikallaan. Astuessaan sisään porteista, avautui näkymä villiintyneestä sisäpihasta.

Toinen talo jonka näimme oli jo kokonaan restauroitu. Pistaasin värinen, hyvin iso talo oli hieman erilainen kuin ensimmäinen, mutta joitakin yhtäläisyyksiä löysin. Minusta oli kivaa olla kävelyllä ukin kanssa ja kuunnella hänen juttujaan ja menneisyyttään. Kävelimme alueen ohi, missä isäni varttui, joimme myös juomat pienessä kahvilassa ja nautimme viileämmästä säästä kuin yleensä oli ollut.

Ukin kanssa kävelyn jälkeen menimme Arinan kanssa vielä pikaiselle kävelylle, ennen kuin taksi haki meidät tuttavaperheen luokse. En ollut nähnyt niitä hyvin pitkään aikaan, viimeksi kai vuosi sitten, kun vietimme viimeisen kerran Suvikunnassa.

Kun tultiin, pöytä oli katettu venäläisin herkuin ja laseihin kaadettiin kotiviiniä. Yhdessäolo oli rentoa ja mukavaa, kotoisaa. Minä lähdin vielä ikäiseni pojan, Eliseyn, kanssa kävelylle heidän kultaisennoutajansa kanssa. Oli viileä ilta, aurinko oli jo lähtöruudussa laskuun ja seura mitä mahtavin. Pitkästä aikaa tuntui siltä että olin löytänyt kadoksissa olleen ystävän.

Vaikka näin ja koin matkan aikana paljon, jäin eniten ikävöimään viimeistä iltaa. En vielä tiedä, milloin pääsen seuraavan kerran Pietariin, mutta ystäväperheen näen viimeistään elokuussa, kun menemme yhdessä kalareissuun. En malta odottaa seuraavaa kertaa, enkä sitä, milloin taas pääsen näkemään Pietarin.

I fell in Love

Tulin tänään aamulla Venäjältä. Oli mielettömän upea reissu! Lähdettiin aluks isän kanssa Moskovaan päin, mentiin Elinan luokse. Heti alussa lämmin ja maukas brunssi, pieni kävelykierros ja illalla hienot kuteet päälle ja kohti teatteria. Esityksenä oli Monte Criston kreivi -musikaali, joka oli paras esitys mitä olen ikinä nähnyt. Musikaali perustuu samannimiseen kirjaan, jonka kirjoitti vanhempi Aleksandre Dumas. Kirja on klassinen historiaallinen seikkailuromaani, ja luulen että tykkäisin kirjasta hyvin paljon.

Moskovassa tapasin ystäväni Arinan, ja hänen kanssaan kävimme huvipuistossa, rullaluistelemassa, teattereissa ja muuten vain hengailimme ulkona ja tapasimme kavereita. Shoppailuakin oli toki listalla, museokäynti Tretjakovin galleriassa ja kävin myös katsomassa kaksi leffaa, Brave ja Abraham Lincoln: Vampire Hunter.

Moskovasta viiden hengen ja yhden koiran voimin lähdimme Pietariin. Pääsin näkemään kämpän rempan jälkeen, ja ihan hienohan se oli. Pietarissa sitten joka päivä aamusta iltaan oltiin liikkeellä, ehdimme käydä monissa paikoissa, mm. Venäläisen taiteen museo, Oranienbaum (Lomonosov) ja Pavlovskin palatsi.

Ensimmäisenä päivänä Pietarissa hajaannuttiin, ja menin isän, Arinan ja ukin kanssa Venäläisen taiteen museoon. Turha kai sanoa että kaunista oli! Yllä olevan kuvan maalasi Ivan Aivazovsk, yksi lemppareistani. Alla olevan taasen Ivan Šiškin.

Museokäynnin jälkeen kävelimme Kesäpuistoon. Se on nyt ollut muutaman vuoden rempassa, avattiin tässä hiljaittain. Siellä käytiin kävelyllä ja nautittiin puiston kauneudesta.

Tässä oli kuvia vain ensimmäisestä päivästä Pietarissa. Muita laittelen sitten myöhemmin, ehkä tänään, ehkä huomenna.
Mutta voin ainakin sanoa, että rakastuin Pietarin kaupunkiin silmittömästi. Siitä on vuosia kun viimeksi siellä kävin, ja viimeisin muistoni tästä kaupungista oli likainen ja nuhjuinen. Siksi en sinne hirveästi hinkunutkaan. Mutta nyt, kaikki ne lapsuudenmuistot ja ihanuudet tulvivat mieleen, kun kävelin samoja katuja ja kävin samoissa paikoissa kuin vuosia sitten. Opin ja näin niin paljon uutta, ja tunnen itseni kuitenkin niin pieneksi koska en ole nähnyt vielä murto-osaakaan perheeni kotikaupungista. Haluaisin niin kovin takaisin jo nyt, ja mummin sanoja lainatakseni, kaupungin ihanuudesta ja kauneudesta ei voi saada tarpeekseen. Lähtö oli haikeaa, mutta onhan se kotiintulokin ihan mukiinmenevää. Olen ehtinyt jo käydä Rongossa ystävieni kanssa, ja pian lähden kaverin maatilalle sulautumaan luonnon kanssa :)