Tulin tänään aamulla Venäjältä. Oli mielettömän upea reissu! Lähdettiin aluks isän kanssa Moskovaan päin, mentiin Elinan luokse. Heti alussa lämmin ja maukas brunssi, pieni kävelykierros ja illalla hienot kuteet päälle ja kohti teatteria. Esityksenä oli Monte Criston kreivi -musikaali, joka oli paras esitys mitä olen ikinä nähnyt. Musikaali perustuu samannimiseen kirjaan, jonka kirjoitti vanhempi Aleksandre Dumas. Kirja on klassinen historiaallinen seikkailuromaani, ja luulen että tykkäisin kirjasta hyvin paljon.
Moskovassa tapasin ystäväni Arinan, ja hänen kanssaan kävimme huvipuistossa, rullaluistelemassa, teattereissa ja muuten vain hengailimme ulkona ja tapasimme kavereita. Shoppailuakin oli toki listalla, museokäynti Tretjakovin galleriassa ja kävin myös katsomassa kaksi leffaa, Brave ja Abraham Lincoln: Vampire Hunter.
Moskovasta viiden hengen ja yhden koiran voimin lähdimme Pietariin. Pääsin näkemään kämpän rempan jälkeen, ja ihan hienohan se oli. Pietarissa sitten joka päivä aamusta iltaan oltiin liikkeellä, ehdimme käydä monissa paikoissa, mm. Venäläisen taiteen museo, Oranienbaum (Lomonosov) ja Pavlovskin palatsi.
Ensimmäisenä päivänä Pietarissa hajaannuttiin, ja menin isän, Arinan ja ukin kanssa Venäläisen taiteen museoon. Turha kai sanoa että kaunista oli! Yllä olevan kuvan maalasi Ivan Aivazovsk, yksi lemppareistani. Alla olevan taasen Ivan Šiškin.
Museokäynnin jälkeen kävelimme Kesäpuistoon. Se on nyt ollut muutaman vuoden rempassa, avattiin tässä hiljaittain. Siellä käytiin kävelyllä ja nautittiin puiston kauneudesta.
Tässä oli kuvia vain ensimmäisestä päivästä Pietarissa. Muita laittelen sitten myöhemmin, ehkä tänään, ehkä huomenna.
Mutta voin ainakin sanoa, että rakastuin Pietarin kaupunkiin silmittömästi. Siitä on vuosia kun viimeksi siellä kävin, ja viimeisin muistoni tästä kaupungista oli likainen ja nuhjuinen. Siksi en sinne hirveästi hinkunutkaan. Mutta nyt, kaikki ne lapsuudenmuistot ja ihanuudet tulvivat mieleen, kun kävelin samoja katuja ja kävin samoissa paikoissa kuin vuosia sitten. Opin ja näin niin paljon uutta, ja tunnen itseni kuitenkin niin pieneksi koska en ole nähnyt vielä murto-osaakaan perheeni kotikaupungista. Haluaisin niin kovin takaisin jo nyt, ja mummin sanoja lainatakseni, kaupungin ihanuudesta ja kauneudesta ei voi saada tarpeekseen. Lähtö oli haikeaa, mutta onhan se kotiintulokin ihan mukiinmenevää. Olen ehtinyt jo käydä Rongossa ystävieni kanssa, ja pian lähden kaverin maatilalle sulautumaan luonnon kanssa :)
No comments:
Post a Comment