So, about that...

Kirkko jonka avulla tiesi missä päin koulu sijaitsi.

Eli joo, lupasin kirjoitella vähän Pietarin matkasta. Kuvia on ihan naurettavan vähän, vaikka kamera oli laukussa mukana koko ajan. Pari kertaa sen vaa viitti vetää laukusta, muuten se siel lisäsi painoa mukavasti.

Meitä lähti kymmenen nuorta kolmen opettajan tuella keskiviikkona aamulla. Ja vaikka bussilla mentiin, niin ei ollut tylsää matkan aikana :) Matka meni vaivatta, mutta perillä sitten oli yli kaksi tuntia lusmuiluaikaa, koska jostain syystä saapumisaika oli ollut tiedossa kaikilla väärä...

Isäntäperheen poika oli hyvin mukava, hiukankin ujonpuoleinen, mutta ystävällinen ja huomaavainen. Hänen perheensä kämppä oli rempassa, joten asuimme koulututun kanssa mummin luona vastapäisessä ovessa. Ensireaktio kämpästä oli huikea... Ikinä ennen nähnyt sellaista. Tuntui niin oudolta kulkea verkkareissa iltasin! Olisi melkein sama asia kuin pukea illallismekon mökillä :D

Pari ekaa aamupäivää vietettiin koululla, missä tehtiin projekteja. Koulun jälkeen yleensä oli yhteistä toimintaa, mm. perinteiset kansanleikit, visiitti ekokeskuksessa, citytour-ajelu ja kävelyt. Mut varsinkin viikonloppuna oli paljon vaapata aikaa! Ehdin käydä Ilyan luona kaupassa sekä piipahtaa mummon kanssa ukin luona, missä oli tarjolla kakkua ja samppanjaa (oi miksi...). Sen jälkeen ehdin vielä hyvin käydä shoppailemassa Galeriassa ystävien kanssa.
Lauantaina näin Eliseyn. Kävimme idyllisessä kahvilassa juomilla, ja että siellä oli rentoa... Koko matka oli ollut siihen asti kuin hauskaa ja impulsiivista työtä, jossa projekteihin syvennytään, reittejä mietitään ja luentoja käännetään. Eliseyn kanssa sain vihdoinkin jotenkin rentoutua; olihan vieressä ihminen joka on tuntenut sinut jo kauan ja kaikki muodollisuudet pystyi jättää väliin. Suomalaiset ja venäläiset ystävät olivat tuolloin Talvipalatsissa. Loppuillan vietimme lähes kaikki yhdessä kahvilassa.

Pieni sisustuselementti isäntäperheen luona.

 

Tutustuin niin upeisiin ihmisiin matkalla! Koko reissun paras asia :) Heitä kaikkia tulee ikävä. Samoin yhdessä vietettyjä hetkiä! Onneksi venäjäntaitoni on hyvä, niin pystyin vaivatta kommunikoimaan :) Uskon kyllä että sain elinikäisiä ystäviä Pietarista.Odotan innolla että pääsen ensi kerralla Pietariin, niin pääsen tapaamaan joitakin heistä. Kieli rikastuttaa elämää :)

Hyvästit olivat lyhyet ja huomaamattomat. Tuntui kuin heti seuraavana päivänä saisi taas juosta bussiin ehtiäkseen kouluun tai kahvilassa tilaisi normikaakaonsa. Oli jotenkin haikeeta huomata olevansa taas täällä pikkuisessa kyläpahasessa. Kaikki niin hiljaista... Ja korutonta. Jopa harmaa näytti erilaiselta kuin pitkin Pietarin historiaallisia valtakatuja.

Ei vaineskaan, on se ihanaa myös olla kotonakin :) Monia ystäviä pitäisi tavata, ja kaikenlaisia synttärijuhlia sekä tapahtumia tulossa! Kevätkin jo rupee pikkuhiljaa rantautuu tänne päin. Kohta pääsee pyöräilee ja ulkoilee ulos :)

Eipäs tässä muuta, paluu arkeen. Muistelen reissua yhdestä parhaimmista, vaikka se kestikin hassut viisi päivää. Uskomattomia asioita voi tapahtua sinä aikana :)