Project America, Part I, NYC

Joku saattaa muistanee kuinka vuosi sitten kirjoittelin blogipostausta ja lopussa mainitsin lähteväni New Yorkiin. Reissu meni ja tuli, vietin Jenkeis kolme viikkoo mut kuvat ei sit koskaan tullutkaan tänne. Vuosipäivän kunniaks (ihan vaa kauniimpi nimitys sille että on ollu uskomattoman laiska)  aattelin niitä tänne pistellä. Kuvia on paljon, siks postaukset tulee osissa ja niiden väliin sitten mahtuu ihan muitakin kuvia ja seikkailuja.

Muistan istuneeni lentokentän kahvilassa läppäri auki ja matkallelähtöä fiilistellen, taisin jopa juoda kaakaonkin. Isä heitti kentälle parisen tuntia ennen kun koneeseen otettiin matkustajia, ja kuitenkin aika lensi kuin pääskynen konsanaan. Lentokenttä oli lähes autio, mitä nyt muutama hassu turisti tai businessman, ja se vaan loi enemmän tunnelmaa. Ulkona oli pilvistä ja tihutti.

Lentokentällä tunsin olevani elossa, ja kuin toisessa kodissa. Koko kesä oli muutenkin ollut siirtymistä paikan A kautta paikkaan B ja sitten paikkaan C; Lumen mökillä ja Haminassa tuli käytyä, Stadissa ja Pietarissa... Tuntui luonnolliselta vain pakata matkalaukku taas, mutta tällä kertaa suuntana oli eri mantere ja toinen maailma.
Ihmeellistä miten uudella tavalla omaan elämäänsä suhtautuu juuri kun on aikeissa lähteä pois vähän pidemmäks aikaa.

Nycin kaduille astuessani olo oli kuin saunassa! Varjossa oli +36 astetta, ja auringossa varmasti se +50, tai ainakin siltä tuntui. Ihan kuin luutkin olisivat hikoilleet myös.
Mummi tuli vastaan, ja heti ensimmäiseksi suunnattiin King's Plazaan katselemaan mulle vähän kesävaatteita. Pari ekaa päivää olivat muutenkin täynnä toimintaa ja maratonspurtteja. Ja aurinkoa. Päiviin mahtuivat ihanat rannat (Brigton Beach parempi kuin Manhattan Beach, jos joku sattumoisin nyt ikinä päättää eksyä sinne), tavalliset kauppareissut ja itse Manhattan.


Pääovien yläpuolella komeili Henry Clay Frickin (1849-1919) nimikirjaimet.

Kolmas päivä alkoi rannalta, niin kuin lähes aina. Oli mukavaa tepastella pitkin rantalinjaa, tuntea valkoisen hiekan antavan pehmeästi periksi jalkojen alla ja veden roiskivan kevyesti vastoin nilkkoja. Taivas oli tuolloin pimeä, samoin vesi... Hetken näytti siltä että hiekanjyvät olivatkin hopeisia.
Rennon aamun jälkeen suunnaksi otettiin museo, The Frick Collection. Kävin siellä talvella muutama vuosi takaperin, ja se oli jäänyt mieleen. Pieni museo, mutta ehdottomasti lempparini kaikista mitä olen tähän asti nähnyt! Sunnuntaina siellä sattui olemaan Donation Day, joten voit maksaa niin paljon kuin haluat (vaikka 1 dollarin) ja kaikki päivän tuotot menevät hyväntekeväisyyskohteeseen (jonka valitettavasti en muista).

The Frick Collectionista löytyvät mm. Rembrandtin, Goyan, Bellinin ja lempparini, Whistrelin teoksia. Ehkä hienointa kuitenkin on juuri kartanorakennuksen tunnelma; niin seesteinen ja rauhallinen. Kylmä marmori, tumma ja pehmeä puu sekä kaikki ne pienet yksityiskohdat luovat hurmaavan, mutta kuitenkin kutsuvan ilmapiirin. Kartanorakennuksen sisältä löytyy pieni suihkulähde, jonka pulppuava ääni kutsuu istumaan maromipenkeille ja rauhoittumaan, piirtämään tai mietiskelemään.


 

Garden Court.

Sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta välillä näkyi muutamia jotka rohkenivat kuitenkin

ottaa kännyn esille ja kuvata tämän näkymän. Minä mukaan lukien.

Rakennusta ympäröivän aidan kaunis yksityiskohta.

Menimme museoon Park Avenuen kautta. Siinäpä vasta paikka asua!


Fifthiä pitkin kävellessä, keskellä taksien keltasta merta onnistuu välillä bongaamaan näitä vanhoja klassikkoautoja :)


Vaatekaupat kylläkin aika must New Yorkissa. Jopa sellaset joissa yksi vaate maksaa yhtä paljon kuin pieni auto.


To be continued...